Täysmehun keskeisimmät ravintotekijät

Täysmehut sisältävät erilaisia mineraaleja, vitamiineja ja bioaktiivisia yhdisteitä kuten fytokemikaaleja. Eri maiden ravitsemussuosituksissa ohjeistetaan syömään reilusti hedelmiä ja kasviksia, jotta vitamiinien ja kivennäisaineiden päivittäinen tarve saadaan täytettyä. Täysmehun kohtuullinen käyttö osana monipuolista ruokavaliota voi kuitenkin lisätä merkittävästi esimerkiksi C-vitamiinin, kaliumin ja joidenkin muiden mikroravintoaineiden saantia.

EU-säädöksen 1924/2006 mukaisesti, jotta ravitsemusväitettä saadaan käyttää, tulee tuotteessa olla vähintään 15 % tai 7,5 % kyseistä ravintoainetta (per 100g tai 100 ml)1. Tämän mukaisesti appelsiini-, greippi-, sitruuna- ja tomaattimehua voidaan kutsu C-vitamiinin lähteeksi ja appelsiini-, ananas- ja tomaattimehua kaliumin lähteeksi. Appelsiinitäysmehun osalta vaatimus täyttyy myös folaatille.

Täysmehujen ravintoaineet tulevat suoraan mehuksi puristetusta hedelmästä. Kun vertailtiin useiden mikroravintoaineiden tasoja (A-vitamiini, folaatti, C-vitamiini, kalsium, magnesium ja kalium) täysmehussa ja hedelmissä, huomattiin, että pitoisuudet eivät eroa toisistaan merkittävästi2. Joissain tapauksissa täysmehun natriumtasoa saattaa olla korkeampi, kun taas kalium-, fosfori- ja magnesiumtaso saattaa olla matalampi verrattuna hedelmään.

Jotkin ruosta löytyvät yhdisteet inhiboivat ei-hemiraudan imeytymistä, kuten fytaatit ja polyfenoliset yhdisteet. Vastaavasti jotkin ravintoaineet parantavat imeytymistä, kuten C-vitamiini. C-vitamiinin merkitys tässä tarkoituksessa on niin suuri, että WHO on huomioinut tämän määritellessään viitearvoja eri ravintoaineille3. Täysmehun käyttö sellaisten ruoka-aineiden rinnalla, joissa on korkea ei-hemirautpitoisuus voi lisätä raudan imeytymistä.

Hedelmistä ja vihanneksista saatavat karotenoidit, kuten beetakarotenoidi edustavat noin 40 % päivittäisestä A-vitamiinin saannista länsimaisten ihmisten ruokavaliossa. Eräässä tutkimuksessa (n=8861) todettiin, että rutiininomaisesti täysmehua käyttävillä henkilöillä (n=2310) A-vitamiinitaso oli 14 % korkeampi verrattuna niihin, jotka eivät käyttäneet täysmehua4.

Tutkimuksessa, jossa analysoitiin veren karotenoidipitoisuuksia, huomattiin, että täysmehun käytön jälkeen veren alfakarotenoidipitoisuus oli korkeampi verrattuna raakojen tai kypsennettyjen vihannesten käytön jälkeiseen pitoisuuteen5. Tämä saattaa merkitä, että hedelmä- ja vihannesmehujen joidenkin mikroravintoaineiden pitoisuudet saattavat olla korkeampia ja nämä ravintoaineet saattavat olla myös paremmin hyödynnettävässä muodossa, kuin raaoissa tai kypsennetyissä vihanneksissa.

Täysmehussa on todettu olevan merkitseviä määriä kaliumia, kuten myös vihanneksissa, täysjyväviljassa ja palkokasveissa. Eurooppalaisten keskimääräinen päivittäinen kaliumin saanti on 2463 – 3991 mg päivässä aikuisilla6. WHO suositus päivittäiselle saannille on 3510 mg, joka pohjautuu systemaattisiin kirjallisuuskatsauksiin7. Kaliumilla toimii verenpaineen alennuksessa sekä sydän ja verisuonisairauksien, etenkin aivoverenkierron häiriöiden, ehkäisyssä. Täysmehun käyttö kohtuullisissa määrin 1,5 dl – 2 dl päivässä osana tasapainoista ruokavaliota voi auttaa ihmisiä saavuttamaan päivittäisen kaliuminsaantitavoitteen, mikä tukee tavoitetta ylläpitää normaalia verenpainetta8.

Täysmehuissa on fytokemikaaleja, kuten karotenoideja ja etenkin luteiinia, beetakarotenoidia ja lykopeenia sekä muita polyfenoleja. Sitrushedelmissä suurin osa näistä ravintoaineista on hedelmän kuoressa, mistä johtuen teollisella prosessoinnilla saadaan siirrettyä mehuun suurempia määriä bioaktiivisia yhdisteitä9,10.

JOHTOPÄÄTÖKSET

Ravitsemussuosituksissa ympäri maailman suositellaan saamaan vitamiinit ja kivennäisaineet mieluiten tuoreista hedelmistä ja vihanneksista. Täysmehussa on suuri määrä tiettyjä mikroravintoaineita ja niiden käyttö on yhteydessä suurempaan todennäköisyyteen noudattaa ravitsemussuositusten mukaista ruokavaliota, etenkin vitamiini- ja kivennäisainesuositusten osalta. Täysmehun voi sanoa olevan tiettyjen mikrorvaintoaineiden lähde ja tutkimukset osoittavat, että joidenkin ravintoaineiden hyödynnettävyys täysmehusta on parempi verrattuna tuoreisiin hedelmiin.

1 Annex XIII of Regulation 1169/2011.
2 Serpen JY (2012) Comparison of sugar content in bottled 100% fruit juice versus extracted juice of fresh fruit. Food Nutr Sci 3: 1509-1513.
3 EFSA Panel on Dietetic Products, Nutrition and Allergies (2015) Scientific Opinion on Dietary Reference Values for iron. EFSA J 13:4254, 115 pp.
4 O’Neil CE et al. (2012) 100% Orange Juice consumption is associated with better diet quality, improved nutrient adequacy, decreased risk for obesity, and improved biomarkers of health in adults: National Health and Examination Survey, 2003 – 2006. Nutr J 11: 107.
5 McEligot AJ et al. (1999) Comparison of serum carotenoid responses between women consuming vegetable juice and women consuming raw or cooked vegetables. Cancer Epidemiol Biomarkers Prev 8: 227-231.
6 EFSA (2012) Use of the EFSA Comprehensive European Food 1767 Consumption Database in Exposure Assessment. EFSA J 9(3): 2097, 34 pp.
7 World Health Organization (2012) Effect of increased potassium intake on blood pressure, renal function, blood lipids and other potential adverse effects. WHO: Geneva, Switzerland.
8 EFSA Panel on Dietetic Products, Nutrition and Allergies Scientific (2010) Opinion on the substantiation of health claims related to potassium and maintenance of normal muscular and neurological function (ID 320, 386) and maintenance of normal blood pressure (ID 321) pursuant to Article 13(1) of Regulation (EC) No 1924/20061. EFSA J 8:1469, 17 pp.
9 Peleg H et al. (1991) Distribution of bound and free phenolic acids in oranges (Citrus sinensis) and grapefruits (Citrus paradisi). J Sci Food Agric 57:417–426.
10 Gil-Izquierdo A et al. (2002) Effect of processing techniques at industrial scale on orange juice antioxidant and beneficial health compounds. J Agric Food Chem 50: 5107–5114.