Täysmehu tieteen silmin

Täysmehu tieteen silmin

Kokemus vs. tiede

Täysmehuilla voi olla erilaisia merkityksiä erilaisten ihmisten ruokavalioissa ja terveydessä. Täysmehujen, niin kuin muidenkin ruoka-aineiden, tarkastelussa sekä yksilöllinen kokemus että tiede ovat tärkeitä, mutta kertovat eri asioista. Yksilöinä tarkastelemme ruokaa aina omien mieltymystemme, tuntemustemme, ruokakulttuurimme ja taustamme värittämien lasien lävitse, ja muodostamme kukin omanlaisemme käsityksen kustakin ruoasta.

Jotta ruoka-aineiden terveellisyydestä saadaan luotettavaa tietoa esimerkiksi terveydenhuollon, joukkoruokailun ja suositusten suunnittelun tueksi, tarvitaan yksilötason ja subjektiivisten kokemusten lisäksi tieteellistä tutkimusta. Ravitsemustieteen keinoin täysmehuja ja niiden yhteyttä ruokavalion laatuun sekä terveyteen voidaan tarkastella yksilötasoa laajemmin. Ihmiset ovat aina yksilöitä, mutta ravitsemustieteen avulla voidaan havaita suuriin ihmisjoukkoihin keskimäärin yleistettävissä olevia yhteyksiä ja mekanismeja. Luotettavan tiedon taustalle tarvitaan runsaasti näyttöä, jota ravitsemustieteessä kerrytetään monipuolisesti eri tutkimusmenetelmien keinoin.

Näytön rakentumisessa erilaisilla tutkimustyypeillä on erilainen merkitys. Tieteelliseltä näytönasteeltaan vahvinta näyttöä saadaan yleensä satunnaistetuista kliinisistä tutkimuksista (ns. RCT-tutkimuksista). Pitkällä aikavälillä kehittyviä sairauksia (esim. sydän- ja verisuonisairaudet) tällaisissa tutkimuksissa joudutaan kuitenkin tarkastelemaan sekundaarimuuttujien (esim. verenpaine) kautta, sillä asetelmat ovat usein kalliita sekä tutkittaville raskaita, ja siten yleensä suhteellisen lyhytkestoisia.

Sen sijaan etenevien seurantatutkimusten, kuten kohorttitutkimusten, avulla voidaan tutkia ravinnon yhteyttä myös primaarimuuttujiin eli sairastumistapauksiin. Tutkimukset voivat olla asetelmaltaan myös poikkileikkaustutkimuksia (muuttujien yhteys tietyllä ajan hetkellä) tai ns. ekologisia tutkimuksia. Näiden antamaa näyttöä pidetään heikompana kuin RCT-tutkimusten tai prospektiivisten seurantatutkimusten. Erilaiset eläin- ja solukoemallit puolestaan  antavat mekanismitason tietoa siitä, miten ravintoaineet ja muut ravinnon yhdisteet vaikuttavat elimistön ja solujen toimintaan. Eläin- ja solukoetutkimukset vaativat kuitenkin aina ihmisillä tehtyjä tutkimuksia rinnalleen ennen kuin niiden merkitystä ihmisen ravitsemukselle voidaan arvioida.