1 kesäkuu 2018 - UUSI BLOGIJULKAISU: Täysmehut - miksi niistä on tärkeä viestiä?

Miksi ravitsemusasiantuntija lähtee mukaan täysmehuja koskevaan viestintäohjelmaan? Eivätkö mehut ole terveellisessä ruokavaliossa ehdoton nou-nou? Miksi täysmehuista yleensäkin pitää viestiä? Näistä kysymyksiä olen kysynyt myös itseltäni lähtiessäni mukaan Fruit Juice Matters –viestintäohjelman ravitsemusasiantuntijaksi. Melko pian löysin useitakin syitä sille, miksi täysmehuista pitää viestiä ja miksi koen aiheen ravitsemuksellisesti kiinnostavana. Seuraavaksi esittelen näistä kolme keskeistä, toisiinsa kietoutuvaa syytä.

  1. Ravitsemuskäsitteiden käyttö on yleistä – ja sekavaa

Ruoka on kuuma aihe, josta keskustellaan vilkkaasti. Erilaisia ravitsemukseen liittyviä käsitteitä käyttävät paitsi työkseen ruuan kanssa töitä tekevät myös niin sanotut maallikot. Välillä törmään siihen, että käsitteitä käytetään aika väljästi, jolloin myös tehdyt johtopäätökset saattavat ajautua kummallisille raiteille. Myöskään mehujen maailma ei tee tästä poikkeusta.

Täysmehut erottuvat muista mehuista siten, että ne on valmistettu puristamalla mehu suoraan hedelmistä ja marjoista. Lainsäädäntö kieltää ylimääräisen sokerin lisäämisen täysmehuun. Ne sisältävät siis ainoastaan hedelmien ja marjojen luontaisia sokereita, eivät lainkaan lisättyä sokeria, kuten muut mehut. Täysmehuissa on lisäksi esimerkiksi C-vitamiinia, folaattia ja erilaisia fytokemikaaleja. C-vitamiini ja folaatti ovat tuttuja ravintoaineita, joiden merkitys terveydelle on tunnettu jo pidempään. Fytokemikaalit ovat kiinnostava uudempi tuttavuus. Niitä ei luokitella varsinaisiksi elimistölle välttämättömiksi ravintoaineiksi, mutta niillä voi olla terveyttä edistäviä ominaisuuksia, jotka ovat vilkkaan tutkimuksen aihe. Erilaisten mehujen ravintosisällöissä on siis eroja ja täsmällisellä käsitteiden käytöllä merkitystä.

  1. Entäs se tutkimusnäyttö?

Ravitsemustieteilijälle on aina tärkeää perustaa näkemyksensä tieteelliseen tutkimusnäyttöön. Tähän olemme saaneet yliopistossa useamman vuoden koulutuksen. Osa meistä, itseni mukaan lukien, on jatkanut opintojaan ja väitellyt ravitsemusteemoista tohtoriksi. Tämä jatkokoulutus edelleen syventää taitoja arvioida tutkimuskirjallisuutta kriittisesti ja tehdä siitä johtopäätöksiä.

Ravitsemus on kuitenkin laaja aihe, eikä innokkainkaan tieteilijä millään ehdi itse syvällisesti perehtyä kaikkien osa-alueiden osalta uusimpaan tutkimuskirjallisuuteen. Siksi tarvitaan luotettavaa tiedeperustaista viestintää. Tunnustan, etten ennen Fruit Juice Matters -ohjelmaan mukaan lähtemistä ollut itsekään seurannut erityisesti täysmehututkimusta. Kun olen lähtenyt perehtymään siihen nyt syvällisemmin, olen itsekin välillä yllättynyt huomatessani täysmehujen todella erottuvan terveysvaikutuksiltaan useissa tutkimuksissa sokerilla makeutetuista juomista (sugar-sweetened beverages).

  1. Terveellinen syöminen ei ole mustavalkoista

Vaikuttaa siltä, että ravitsemuskeskusteluissa estradille pääsee kerrallaan jokin yksittäinen ravintoaine tai muu ravintotekijä selvässä pahiksen roolissa. Ennen se oli rasva, sitten hiilihydraatit, viime aikoina ehkä eniten sokeri. Käytännön johtopäätösten kannalta yhteen ravintoaineeseen tuijottaminen on kuitenkin pulmallista. Ruoat ja juomat koostuvat yleensä useista ravintoaineista. Samanaikaisesti tulisi katsoa koko ravintoaineprofiilia. Siksi ruoka-ainetason ja ruokavaliotason ajattelu on selvästi lisääntynyt sekä ravitsemustieteessä että ravitsemussuosituksissa.

Kuulen usein sanottavan, että ravitsemusasioissa tärkeää on ”kohtuus kaikessa” –ajattelu. En voisi olla enempää samaa mieltä. Samaan aikaan kuitenkin tunnistan, että kohtuullisuus on oikeasti vaikeaa! Meillä tuntuu olevan luontainen tapa ajatella ravintoaineista ja ruoista mustavalkoisesti. Elintarvike on joko terveellinen tai epäterveellinen. Ajatusketju jatkuu niin, että terveellistä voi syödä huoletta kuinka paljon vaan, epäterveellisestä pitäisi pidättäytyä tai ainakin potea huonoa omaatuntoa jälkikäteen sen nauttimisesta.

Täysmehu on erinomainen esimerkki elintarvikkeesta, jonka kanssa täytyy ja saa murtaa tätä mustavalkoisuutta. Siinä on toisaalta terveyden kannalta hyödyllisiä yhdisteitä. Joissakin maissa (ei tosin Suomessa) yksi täysmehulasillinen lasketaan mukaan päivän kokonaiskasvisannokseen. Toisaalta täysmehu on luontaisten sokereiden ansiosta melko energiapitoista ja sen sokeripitoisuus yhdistettynä happamuuteen on usein nautittuna riski hammasterveydelle.

Vaikka täysmehua voi perustellusti siis pitää terveellisenä juomana, sitä ei silti kannata kulautella lasikaupalla päivässä, saati naukkailla suoraan tölkistä pitkin päivää. Ravitsemussuosituksissa kohtuulliseksi käytöksi on määritelty lasillinen päivässä aterian yhteydessä.

Tulevissa blogiteksteissä lähden syvemmin tarkastelemaan täysmehuihin liittyvää tutkimuskirjallisuutta ja täysmehujen käyttöä osana kokonaisterveellistä ruokavaliota.

Tervetuloa seuraan!