14 elokuu 2018 - UUSI BLOGIJULKAISU: Kohtuullista syömistä etsimässä

Kohtuullisuus esiintyy usein ihmisten kuvauksissa terveellisestä syömisestä.  ”Kohtuus kaikessa” ja ”Makeaa voi syödä kohtuudella” ovat meille kaikille tuttuja, tavoiteltavaan syömiseen liitettyjä sloganeita. Ajatus kohtuullisuuden tavoiteltavuudesta tuntuu helpolta ja luontevalta. Eikä ihme: kohtuullisuutta on vuosisatojen ajan pidetty perinteisenä kardinaalihyveenä rohkeuden, oikeudenmukaisuuden ja viisauden rinnalla.

Hyveellä tarkoitetaan yleisesti sellaista luonteenpiirrettä, joka ilmentää täydellisyyttä ja erinomaisuutta. Vaikkakin täydellistä ja erinomaista, hyveellisyys ei kuitenkaan ole äärimmäistä. Paradoksaalisesti hyveen keskeinen ominaisuus on olla keskitie kahden paheellisen ääripään, puutteen ja ylenmääräisyyden, välissä. Aristoteleelle keskitie merkitsi juuri oikeaa määrää kussakin tilanteessa – ei siis pysyvää matemaattista keskipistettä ääripäiden välillä.

Keskitien löytämistä on pidetty hankalana, mutta toisaalta taitona, jossa voi kehittyä aina eteenpäin: emme voi koskaan tulla liian hyviksi löytämään tasapainoa ääripäiden välissä. Yleisesti ottaen hyveiden harjoittamista ei nykykäsityksen mukaan pidetä pysyvänä ominaisuutena, vaan opittavissa olevana taitona. Hyveisiin, kuten kohtuullisuuteen, liittyy kuitenkin myös pysyvyyttä ja jopa periytyvyyttä. Kohtuullisuuden luonteenvahvuuteen on positiivisen psykologian piirissä luokiteltu kuuluvaksi myös mm. itsesäätely. Perinnölliset lähtökohtamme itsesäätelyssä ovat erilaiset. Kuitenkin myös kasvuympäristömme ja oppiminen vaikuttavat pitkälti siihen, millaiseksi itsesääntelytaitomme lopulta kehittyy.

Syömisen kohtuullisuus liittyy vahvasti toiseen keskeiseen tapaamme hahmottaa terveellistä syömistä: terveellinen syöminen merkitsee meille usein myös rajoittamista ja kontrollia. Kohtuullisuus edellyttää rajoittamista, jotta emme ajaudu ylenmääräisyyteen. Ruokaympäristö ympärillämme on useimmilla meistä yltäkylläinen. Emme voi syödä rajattomasti kaikkea sitä mitä on tarjolla, ainakaan ilman kehossamme tuntuvia vaikutuksia. Syömisessä rajoittaminen ei yleensä kohdistu tasapuolisesti kaikkiin ruokin, vaan erityisesti epäterveellisiksi luokiteltuihin ruokiin. Klassisen määritelmänsä mukaisesti kohtuullisuus ei kuitenkaan ole jonkin ehdotonta rajaamista pois (puutetta), vaan keskitien löytämistä puutteen ja ylenmääräisyyden välillä.

 

Syömisen kohtuullisuus on pohdituttanut meitä Fruit Juice –Matters –ohjelmassa täysmehun käytön näkökulmasta. Mitä kohtuullisuus tarkoittaa täysmehun juomisessa? Meitä ohjataan usein syömään ja juomaan kohtuullisesti – mitä se tarkoittaa käytännössä? Innostuimme aiheesta – ja sen haastavuudesta – niin, että päädyimme valitsemaan seuraavan asiantuntija-aamupäivän aiheeksi kohtuullisuuden. Siellä keskustelemme yhdessä kolmen eri tehtävissä työskentelevän ravitsemusammattilaisen kanssa muun muassa siitä, mitä kohtuullinen syöminen on, onko kohtuullisuudessa pysyminen vain omalla henkilökohtaisella vastuullamme ja voiko ympäristö ja yhteiskunta tehdä kohtuullisuudesta helpompaa tai vaikeampaa ja jos, niin miten. Nähdään siis syyskuussa kiinnostavan aiheen äärellä!

 

Kirjoituksen lähteinä käytetty seuraavia:

Bisogni B ym. How people interpret healthy eating: contributions of qualitative research. J Nutr Educ Behav 2012;44:282-301.

Uusitalo-Malmivaara L. Positiivisen psykologian voima. PS-Kustannus: Jyväskylä, 2014.

Vainio O-P. Hyveet. Johdatus hyveajatteluun. Viisas elämä: Helsinki, 2017.