27 syyskuu 2018 - UUSI BLOGIJULKAISU: Asiantuntijat: Joustavampi asenne ravitsemusvalintoihin

Kohtuullisuus esitetään usein hyvän syömisen tavoitteena erilaisissa ravitsemukseen liittyvissä keskustelussa: ”Sattumia mahtuu ruokavalioon kohtuudella” ja ”Kohtuudella saa syödä kaikkea”. Ravitsemuksen asiantuntijat kokoontuivat aiheen äärelle keskustelemaan siitä, mitä kohtuullisuus ensinnäkin tarkoittaa ja onko se hyvä tavoiteterveyttä edistävässä syömisessä.

Meidän on helppo yhtyä ajatukseen kohtuullisen syömisen merkityksestä, jossa sillä tarkoitetaan jonkinlaista keskitietä kahden ääripään, puutteen ja ylenmääräisyyden välissä. Ohje syödä kohtuullisesti ei kuitenkaan aina ole toimiva syömisen patenttiratkaisu. Kohtuullisuus liitetään usein epäterveellisiksi koettuihin elintarvikkeisiin, joita ohjeistetaan käyttämään kohtuudella. Terveellisiksi miellettyjen ruokien ja juomien kohdalla ei puhuta kohtuullisuudesta – harva lienee pohtinut oman kasvistenkäyttönsä kohtuullistamista. Onko kohtuullisuus siis vahvasti herkkujen ja sattumien rajoittamiseen liittyvä termi? Tätä mieltä on Syömishäiriöliitto SYLI ry:n asiantuntija Katri Mikkilä, jota kohtuullisuus sanana jopa hieman ärsyttää:

– Kohtuullisuus-termiä käytetään paljon, mutta kuinka moni ajattelee, mitä se edes tarkoittaa? Kohtuullistamiskehotus ohjaa henkilöä suoraan rajoittamiseen, mikä taas vie ajattelun pois kehon kuuntelemisesta ja sallivasta syömisestä. Joskus herkuksi mielletty ruoka voi olla kaikista terveellisin valinta kokonaisvaltaisen henkisen ja fyysisen terveyden ja hyvinvoinnin kannalta, kommentoi Mikkilä.

Nälkäsignaalien tunnistaminen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin työkaluna

Musta-valkoinen ääripääajattelu ei ole tätä päivää, mutta löytyykö niiden välistä kohtuullinen syöminen vai sittenkin jotain muuta? Voisiko vastauksena olla keholähtöisempi ajattelu? Viime aikoina ravitsemuskeskustelussa on ollut paljon pinnalla se, että yltäkylläisessä välipalatulvassa elettäessä ei nälkäsignaaleja enää tunnisteta tai nälkään asti ei edes päädytä, kun joka välissä napostellaan yhtä ja toista pikkuruokaa. Itä-Suomen yliopistossa Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimuksen parissa väitöskirjaansa valmisteleva Henna Jalkanen on työssään huomannut, että nälän tunnistaminen on haasteellista. Esimerkiksi jokin täysin muu tunne tulkitaan näläksi, mistä seuraa jatkuvaa napostelua.

– Alakouluihin ja perheisiin tarvitaan joustavampaa ruokakasvatusta ja aikuisille rohkeutta tunnistaa lapsen nälkä, koska lapsilla nälkäsignaalien tulkintaa ei välttämättä vielä häiritse ympäristön rakenteet tai sosiaalisten tilanteiden odotukset, kuten aikuisilla saattaa toisinaan käydä. Lisäksi ruoan tuputtaminen on tutkimuksissa usein todettu haitalliseksi lapsen ruokasuhteen kehitykselle, kertoo Jalkanen.

Mitä jos puhuisimmekin joustavuudesta, sallivuudesta ja monipuolisuudesta?

Yhteenvetona siis – tarvitsemme joustavamman ja sallivamman asenteen, säännölliset ruokailuajat sekä oman kehon kuuntelua, jotta nälkäsignaalit tulkitaan oikein. Ruokakolmion yläpäässä olevia sattumia voi syödä joustavasti, mutta kannattaa myös pysähtyä miettimään miksi syö sitä mitä syö, ovatko taustalla ulkoiset ohjeet tai kenties jokin tunnistamaton tunne. Miten tämä voidaan toteuttaa käytännössä?

– Ei anneta tiukkoja rajoituksia vaan ohjataan joustavuuteen ja opetetaan lapselle juhlan ja arjen ero. Lisäksi elintarviketeollisuuden tehtävissä on paljonkin, sillä yksilön vastuulle ei voi kaikkea sälyttää. Tarvitaan positiivista tuuppausta kohti terveyttä edistäviä ruokavalintoja. Konkreettisia keinoja ovat annos- ja pakkauskokojen uudelleenkalibrointi ja ruokaympäristön muuttaminen, luettelee Vaasan Oy:lla ravitsemusasiantuntijana ja tutkimuspäällikkönä toimiva Marika Lyly.