25 syyskuu 2018 - UUSI BLOGIJULKAISU - Vieraskynä: Monipuolisuus on valttia marjoissakin

Ihmiskunta on kautta historian etsinyt lievitystä vaivoihinsa kasvikunnasta, ensin villistä luonnosta ja sittemmin myös puutarhasta. Muiden kasvinosien lisäksi myös marjoja on käytetty lääkinnässä. Mustaherukkamehu flunssan lievittäjänä lienee jokaiselle tuttu ja karpalon kyky estää virtsatietulehduksia on tieteellisestikin osoitettu. Runsaasti C-vitamiinia sisältävä lakka havaittiin jo satoja vuosia sitten oivalliseksi lääkkeeksi keripukkiin ja neuvottiinpa sillä karkottamaan suolistoloisiakin.

Esivanhempamme etsivät lääkitystä nimenomaan äkillisiin, yllättäen ilmaantuviin vaivoihin. Sen sijaan ajatus, että ravinnon ainesosat voisivat ehkäistä hitaasti ja piilevästi kehittyviä sairauksia, oli todennäköisesti heille vieras. Sittemmin väestötason tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että runsaasti kasvikunnan tuotteita sisältävä ruokavalio voi pienentää muun muassa monien syöpätyyppien, sydän- ja verisuonitautien sekä tyypin 2 diabeteksen riskiä.

Marjojen terveyttä edistävät vaikutukset liitetään usein niiden sinisiin ja punaisiin väriaineisiin eli antosyaaneihin. Polyfenolien, joihin antosyaanitkin kuuluvat, kirjo on kuitenkin laaja. Niiden joukossa vähemmän tunnettuja ovat ellagitanniinit, joiden lähteet ravinnossamme ovat varsin harvalukuisia; merkittävimpiin niistä lukeutuvat lakka, mansikka, erilaiset vadelmat, ruusunmarja, granaattiomena ja saksanpähkinä.

Ellagitanniinien ja niiden lähteiden vaikutuksia erityisesti syövän syntyyn tutkitaan varsin kiivaasti ja etenkin maissa, joissa granaattiomena on kulttuurisesti tärkeä tuote. Omassa tutkimusryhmässämme olemme granaattiomenan sijaan tutkineet lakkaa, joka on poikkeuksellisen runsas ellagitanniinien lähde. Kokeellisissa malleissa ellagitanniinien ja niiden lähteiden on havaittu paitsi estävän kasvainten muodostumista, myös hillitsevän syöpäsolujen jakautumista ja liikkumista, kasvaimen kasvulle välttämättömien uusien verisuonien muodostumista ja tulehdusreaktioita, joiden myös tiedetään liittyvän syövän kehittymiseen. Kaikkien näiden ilmiöiden takana on monenlaisia solu- ja molekyylitason muutoksia, joihin lukeutuvat esimerkiksi muutokset geenien ilmentymisessä ja niin solunsisäisessä kuin solujen välisessäkin viestinnässä.

Ellagitanniinien hyödylliset vaikutukset välittynevät todennäköisesti suurelta osin paksusuolen mikrobitoiminnan kautta. Suurin osa niistä ei pilkkoudu ruoansulatuskanavan yläosassa, vaan päätyy pilkkoutumattomana paksusuoleen asti. Siellä mikrobit muokkaavat niistä aineenvaihduntatuotteita, jotka imeytyvät alkuperäisiä yhdisteitä tehokkaammin ja voivat siten vaikuttaa elimistössä myös verenkierron kautta. Toisaalta niiden on osoitettu myös muokkaavan paksusuolen mikrobiflooran koostumusta ja ilmeisesti terveyden kannalta edulliseen suuntaan. Lisäksi sekä imeytymättömät ellagitanniinit että niistä muodostuvat hajoamistuotteet voivat vaikuttaa edullisesti paksusuolen limakalvon terveyteen.

Suomalaisilla ellagitanniinien saanti oli vuonna 2002 alle 2 % polyfenolien kokonaissaannista, keskimäärin 12 mg päivässä. Tästä määrästä kaksi kolmannesta oli peräisin marjaruuista ja kolmannes marjoista; hedelmämehujen osuudeksi jäi alle prosentti kokonaisuudesta. Rikkaimman pohjoisen ellagitanniinilähteemme lakan sato vaihtelee vuosittain paljon, mutta ellagitanniinien saantia olisi helppo lisätä käyttämällä ympäri vuoden etenkin mansikkaa ja vadelmaa kaikissa muodoissaan, niistä valmistettuja täysmehuja unohtamatta. Kokonaisuuden kannalta ohje eriväristen kasvisten, hedelmien ja marjojen käytöstä pätee tässäkin: valitsemalla monipuolisesti saadaan laaja kirjo erilaisia terveyttä edistäviä yhdisteitä.

 - Essi Päivärinta

Kirjoituksen lähteinä on käytetty seuraavia julkaisuja:
Aapala K & Aapala M. Pääskynhattu, päivänkämmen: kasvikertomuksia. Otava: Helsinki, 2007.
Ovaskainen ML ym. Dietary intake and major food sources of polyphenols in Finnish adults. J Nutr 2008;138:562-6.
Päivärinta E. Cloudberry (Rubus chamaemorus) and its components as chemopreventive constituents in ApcMin mice and human colon adenocarcinoma cells. Helsingin yliopisto: Helsinki, 2017. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/181363  
Wu S & Tian L. Diverse Phytochemicals and Bioactivities in the Ancient Fruit and Modern Functional Food Pomegranate (Punica granatum). Molecules 2017;22(10). pii: E1606. doi: 10.3390/molecules22101606