31 tammikuu 2019 - UUSI BLOGIJULKAISU: Katse yksittäisestä ravintoaineesta kokonaisuuksiin: case täysmehu

Useiden kyselytutkimusten perusteella terveys pitää edelleen pintansa tärkeänä arvona suomalaisten tehdessä ruokavalintojaan. Syömiseen liittyvien ruokavaliorajoitusten joukossa sokerin välttäminen on kasvattanut suosiotaan. Se lienee kiilannut jo ohi gluteenittomasta tai maidottomasta syömisestä.

Mediassa otsikot ovat hurjimmillaan kirkuneet sokerin olevan myrkyllistä ja aiheuttavan huumausaineiden kaltaista fysiologista riippuvuutta. Pelottavaa, eikö totta? Ravitsemustieteilijänä olen toki sitä mieltä, että liiallinen sokerinsaanti on terveydelle haitallista. Sokerin demonisoiminen myrkyksi tai kokaiinia vastaavaksi huumeeksi on kuitenkin mielestäni väärin, jopa epäeettistä. Näille väitteille ei yksinkertaisesti löydy tieteellisiä perusteluja.

Myös Suomen ravitsemustieteen yhdistyksen seminaarissa pohdittiin sokerin roolia ruokavaliossa. Seminaarissa totesimme, että erilaiset tavat määritellä ja luokitella sokereita ovat tutkimuksellinen haaste. Ylipäänsä energiaravintoaineille, kuten sokerille, annetun suosituksen mielekkyys herätti keskustelua. Olisiko sittenkin järkevämpää antaa suosituksia ruoka-aine- ja ruokaryhmätasolla? Yksittäinen elintarvike on aina kokonaisuus, joka voi koostua sekä terveyttä edistävistä, että sitä heikentävistä tekijöistä. Miksi ”kierrättää” suosituksia energiaravintoaineiden kautta ja lisätä siten myös tutkimuksellisia haasteita? Joka tapauksessa arjen ravitsemusvalinnat tehdään ruokavalintoina, ei ravintoainevalintoina.

Suomalaisissa ravitsemussuosituksissa suositellaan, että lisätyn sokerin määrän ruokavaliossamme tulisi jäädä alle 10 %:iin kokonaisenergian saannista (E%). Tämä tarkoittaa kevyttä työtä tekevän naisen ruokavaliossa korkeintaan noin 50 grammaa sokeria päivässä. Lasillisessa (2 dl) appelsiinitäysmehua sokeria on noin 20 grammaa. Suomalaisissa suosituksissa hedelmien ja hedelmätäysmehujen sokeria ei kuitenkaan ole sisällytetty tuohon 10 E%:iin, sillä se on hedelmän luontaista, ei elintarvikkeeseen lisättyä sokeria.

Maailman terveysjärjestö WHO on omassa suosituksessaan ottanut tiukemman linjan: se suosittelee ns. vapaiden sokereiden (free sugars) rajoittamista 10 E%:iin, tai jopa 5 E%:iin ruokavalion kokonaisenergiasta. WHO laskee vapaisiin sokereihin mukaan myös hedelmä- ja marjatäysmehuissa olevan ns. luontaisen sokerin, ei kuitenkaan hedelmien ja marjojen luontaista sokeria. Täysmehujen ja kokonaisten hedelmien sokerin erottaminen toisistaan on mielenkiintoinen ratkaisu, onhan kyseessä molemmissa sama hedelmissä alun perin oleva sokeri.

WHO:n suositusta, erityisesti sen tiukempaa linjausta 5E%:n sokerirajoituksesta, on osin kritisoitu tutkimusnäytön puutteesta. Lisäksi WHO:n linjaus asettaa täysmehut ja sokeroidut juomat samalle viivalle, mikä ei mielestäni ole täysin perusteltu ratkaisu. Kun tarkastellaan täysmehun ravitsemuksellista profiilia kokonaisuutena, löytyy sieltä myös vitamiineja, kivennäisaineita ja fytokemikaaleja. Täysmehun juomatapa on myös erilainen: sen käyttö yhdistynee helpommin ateriajuomaksi, ei paljon kerralla juotavaksi janojuomaksi.

Onneksi suomalaista suosituksista löytyy jo nyt ruokatason suositus myös täysmehulle. Se on korkeintaan yksi lasillinen päivässä aterian yhteydessä nautittuna.